Tässä kirjoituksessa aion kertoa minun tarinani. En aio kertoa koko elämäni elämänkertaa, vaan haluan muistella elämääni 1½ vuotta takaperin ja palata sieltä aina tähän päivään. Tässä artikkelissa myös huomataan, että miten Jumalan rakkaus on muuttanut minun elämäni!
Tässä vaiheessa haluan sanoa, että artikkelin alku osa on melko synkkä,ja näin ollen kuvastaakin elämääni tuona aikana. Syy miksi kirjoitin kyseisen artikkelin, on se mikä lukee loppupuolella artikkelia. Siksi pyydänkin, että vaikka aluksi teksti tuntuu raskaalta lukea, että lukisit sen sillä "lopussa kiitos seisoo", ja varmasti luettuanne koko artikkelin tajuatte, miksi halusin jakaa tämän teille.
Aloitetaan kertomaan tarinaa 1½ vuotta sitten, eli uudestavuodesta 2009.Kelataan ikäänkuin elämääni taaksepäin niinkuin filminauhaa 1½ vuotta. Silloin juhlin kavereideni kanssa uutta vuotta päihtyneenä kävelykadulla. Juhlimme pienen kaveri porukan kesken tulevaa uutta vuotta. Kävelykadulla oli aivan älyttömästi porukkaa, ja taisipa jotkut idiootit ampua raketteja väkijoukon keskeltä. Siinä 12-1 aikaan käviksellä oli sen verran porukaa, että hyvä kun sai jalan sijan. Olimme kaupungilla lähemmäksi kolmeen saakka, jonka jälkeen kukin suuntasi minne minnekkin. Tuohon aikaan ei myöskään kaupungilla ollut pahemmin porukkaa.
Seuraavaksi aion muistella kevättä. En ollut mitenkään rauhallinen tapaus,koulussa numerot olivat vaakalaudalla, ja muutenkin koulussa ei nyt mennyt hyvin. Tuntui että olin sidottuna johonkin sellaiseen, jota en pysty suorittamaan loppuun. Voimat alkoivat loppua, ja tuntu että mä en kestä kauaa. Tähän jatkuvaan ahdistuneisuuteen käytin tuttua porsaan reikää: Yritin saada ongelman korjaantumaan juomalla alkoholia. Aluksi alkoholin juominen oli hyvin hallussa, pikkuisen vain viikonloppuisin, mutta ennen pitkää huomasin että alkoholi alkoi olla osa elämääni yhä isommalla tavalla. Join milloin missäkin, kun vain oli pienikin mahdollisuus juoda.Olin myös häirikkö, kiusasin toisia joka tavalla jonka vain keksin mistä toiset ärsyyntyivät. Ongelmia tuli myös lähipiirissä, kaikki olivat hirveän stressin alla, sillä oli todella paljon tapahtumia jotka sattuivat samaan aikaan tulemaan, tässä en kuiteskään näitä viitsi mainita. Oleellista kuitenkin on, että pienen pojan pää täyttyi todella nopeaa kaikesta siitä, mitä oli juuri tapahtunut. Ongelmani vain kasvoivat, eikä vanhempani huomannut sitä todellisutta, että miten syvälle masennukseen olin uppoutunut. Olin aina vihainen, karjuin lähes joka tilanteessa, en ollut sietää muita. ELin sitä pientä maailmaani johon kuului muutama kaveri, alkoholi, surkea käytös, muiden arvioiminen. Olin vain tuulahdus siitä entisestä, joka olin ollut ennen. En ollut enää minä. Joku muu oli astunut tutun näköiseen kehooni. En puhunut asioistani kellekkään, ja näin ollen alkoholin ja käyttäytymiseni avulla yritin saada ulos sitä, mikä minua painoi.Tämä ei kuiteskaan onnistunut, joten ennen pitkää aloitin viiltelyn. Aluksi jäljet olivat vain pieniä naarmuja, mutta Pikku hiljaa huomasi, että jäljet vain syvenivät ja syvenivät. Edelleenkään rinnallani ei ollut ketään jakamassa tätä tuskaa. Viiltelyn jatkuessa huomasin käytökseni muuttuvan jatkuvasti pahemmaksi ja pahemmaksi. Olin muita ihmisiä kohtaan mahdoton. Monet Opettajat yms. sanoivatkin minun silmieni värin muuttuneen, ja muistuttivat koko ajan siitä, että olen vain tuulahdus siitä entisestä Tinosta. Näin olikin, silloin en huomannut sitä.
Lähipiirini huomasi ainoastaan minun synkistyneen ja käytökseni muuttuneen todella oudoksi. Ihmettely senkun jatkui. Eräänä päivänä kuppini oli järkyttävän täynnä, tiesin jo kouluun mennessäni mitä tulisin tekemään ilta päivällä päästyäni kotiin. Olin kaikille ystävällinen sen päivän ajan koulussa, ja kotiin päästyäni nappasin poskeeni 10 unilääkettä, tarkoituksena tappaa itseni.Kyseisessä yrityksessnäni en onnistunut-onneksi, lääkkeet vain sekoitti pääni ja olin “humalassa” Yli kaksitoista tuntia, joista en muista yhtään mitään. Seuraavana päivänä kouluun ja näin päin pois. Sama rata jatkui alkoholin yms suhteen. Olin todella vihainen itselleni, koska en ollut onnistunut tappamaan itseäni. Samaa rataa jatkui kunnes lähipiiri huomasi kaiken tämän. Elämäni ei silti juurikaan muuttunut, alkoholi jäi pienemmälle osalle, viiltely jatkui edelleen. Olin kotona todella paljon, en poistunut kotoani juurikaan koskaan.
9. Toukokuuta 2009.
-päivä, jolloin kaikki tämä muuttui.
Seuraavaksi haluan kertoa tapahtumista, jotka “huipentuivat" 9. toukokuuta, jolloin kaikki muuttui. Aloitetaan aivan alusta. Serkkuni soitti minulle itkien. Ihmettelin miksi hän itkee, mutta hän kertoi tulleensa koulussa jollain oppitunnilla uskoon, ja pyysi minua Kauhavalle että mennään siellä kokouksiin jne jne. Minua ei kiinnostanut tippaakaan, mutta sitten en jaksanut kuunnella enää serkkuani kun hän jatkuvasti pyytää työkseen Kauhavalle, joten niimpä menin junaan ja lähdin kauhavalle.Hän kummiskin halusi jäädä tilaisuuteen loppuun asti, ja niin me päätimme sitten tehdäkkin. Tilaisuuden loppupuolella kuulimme nuorisopastorilta että alahärmässä olisi huomenna nuorten ilta, johon hän voisi hankkia kyydityksen. Siinä samalla kahvia juodessa serkkuni ja minä lupauduimme tulemaan Alahärmään seuraavana päivänä nuorten iltaan. Seuraavana iltana menimme Kauhavan Vapaakirkkoon, ja siellä minä jatkuvasti moitin serkkuani kun hän rukoili, ja pyysin jatkuvasti että menisimme pois. Seuraavana iltana menimme Kauhavan nuorisopastorin kyydissä alahärmään nuorten iltaan; Oli 9. päivä toukokuuta.Menimme sinne, ja istuuduimme saliin ja moitin taas hieman serkkuani,pyysin että mennään pois tekemään jotain muuta.Kun tilaisuus alkoi, keskityin kuuntelemaan, kun Alahärmästä kotoisin olevat nuoret ylistivät Jumalaa tutuin ylistyslauluin. Samassa minä ajattelin ” On lauantai-ilta, tuossa on noi nuoret jotka ylistää iloisella mielellä, noilla olis varmaan muuta tekemistä, mut mikä saa ne tekemään tän?” Samassa kun eräs nuori tyttö tuli ja todisti, tuntui kuin hän olisi tuntenut minut kokonaan, sanoi kaikki asiat joita olen kokenut, ja lopuksi kertoi, että on joku joka oikeesti välittää. Muuta ei tarvitukkaan. Serkkuni oli jo poistunut huoneesta, minä istuin paikallani. Minä itkin ja sanoin Jumalalle: “Jos mä kelpaan vielä tälläsenä ku mä oon, syntisenä, ilkeänä, paljon pahaa tekevänä ihmisenä, jos mä kelpaan sun luokse tälläsenä ku mä oon nii ota mut vastaa ja muuta mua” nämä sanat sanottuani tunsin kuin yhtä äkkiä oli kaikki se tuska hälventynyt, mutta sitä oli vielä jäljellä. Itkin siinä ja rukoilin, ja tuntui että jatkuvasti pikku hiljaa otettaisiin pieni taakka kerralla pois useaan otteeseen pieniä paloja, ja parin päivän kuluttua huomasin että koko se tuska jota olen kärsinyt oli poissa. Olin vihdoinkin vapaa! Aloin rukoilemaan jo silloin menestystä koulussa, että ihmiset huomaisivat mun muutoksen ja että mä jaksaisin käydä kouluja positiivisella mielin.
SYksyllä kuin koulut alkoi, lähes heti opettajat huomasivat minussa tapahtuneen muutoksen. Olin kuulemma paljon valoisempi taas, ja se “sama vanha Tino” Myös lähipiirissäni muutos oltiin havaittu. Kävin syksyn aikana 2 kertaa Tampereella Come Home-Illoissa,joissa oli todella hyvä meininki, ja tuntu että se sana jota siellä annettiin oli ikäänkuin suunnattu mulle. Tässä vaiheessa haluan toivottaa oikeen paljon siunausta ja voimaa Come Home Teamille, Ari "arska" paloheimolle ja Riku Rinteelle
Nytten koulut on mun osalta ohi.Tein todella kovaa töitä koko lukuvuoden, ja kyllä uurastus palkittiin. Joka päivä rukoilin Jumalalta voimaa jaksaa käydä koulut kunnolla loppuun ja se kannatti! Sain todella hyvän päättötodistuksen, ja viime kuun puolessa välissä sain tiedon, että olen saanut opiskelu paikan hämeenlinnasta! Eilen sain lisäksi tietää, että asuntolapaikankin olin hämeenlinnasta saanut! Moniin rukouksiini on vastattu, ja aikaakin se on vienyt. Nyt voin vain kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä ja kaikista rukousvaustauksista jotka hän on minulle antanut. Kiitän Jumalaa että saan palvella seurakunnassa, ja täällä netin maailmassakin tehdä töitä Jumalan eteen!
Tähän asti olen ollut uskossa yhden vuoden ja kaksi kuukautta, mutta mun täytyy sanoo että oon eläny aiva sairaa hienoo aikaa näiden kuukausien aikana mitä mä oon ollu uskossa, sitä voi vaan harva käsittää. Tän tilanteen missä mä olin, voi hyvin kuvitella, mut sen tietää vaan sellanen henkilö joka on käynyt kaiken tän läpi, jonka itse jouduin läpi käymään.Mulla olis kaikkee muutakin tähän Artikkeliin ollut lisättävää, mutta en viitsi kaikkea kirjottaa yhteen artikkelin,muuten tähän yhteen artikkeliin tulisi liikaa asiaa. Mutta tärkeintä minusta on, että saan olla taivaan isän lapsi, ja että minulla on asiat hyvin tällä hetkellä. Haluan sanoa sinulle ystäväni, että oot sä kuinka huono tahansa, kuinka outo,tyhmä, huonotapanen,syntinen ja ties mitä muuta, sä kelpaat silti Jumalalle just sellasena ku sä oot! Vaikka mä oon uskossa, en mä oo synnitön/ täydellinen, eikä sellasta uskovaista löydä joka olis täydellinen tai synnitön!!! Se on vaan hienoo ku me voidaan pyytää meidän synnit ja pahat teot Jumalalta anteks ja luottaa siihe, et sillo ku me nöyrin mielin mennään Jumalan eteen ja oikeesti kadutaan tekojamme ja pyydetään anteeks, niin me saadaan olla varmoja että Jumala antaa ne anteeks, eikä enää muistele niitä! Nyt mä saan olla jakamassa muille ilosanomaa, ja olla mukana kertomassa Jumalan rakkauden muuttavasta voimasta ja siitä, miten Jumalan rakkaus on mua muuttanut. Olen kiitollinen että saan tehdä hänen valtakunnan työtä omalla paikallani!
Näin loppuun vielä haluan sanoa, että älä jää yksin, jos sulla on näitä samoja ongelmia ku on mulla ollu. Juttele jollekki, kerro vanhemmalle, juttele nuorisopastorin kans, tai jos ei muuta, niin ota muhu yhteyttä.Pääasia on, että saat puhua asioistas jonkun kanssa! Sä et tiiäkkää et on vaikka kuinka monta henkilöä olemas jotka voi taistella sun rinnalla sillo kun sulla on vaikeeta ja yrittää auttaa sua, muista että tuo yläkerran heppu sen tekee ainaki! Älä jää yksin ongelmies keskelle, eti apua, avun ettiminen ei oo kielletty ja vaikka se voi hävettää sua, mut sun kannattaa hakee apuu ja ettiä joku henkilö, joka on valmis jakamaan sun kans sen kaiken, jos sä sellaista tarvit. Muista! Matka on helpompi ku on joku joka on siinä sun vierellä!
Ihan esimerkkinä tähän siitä,että miten mua on auttanut kun on ollut joku ihminen minun kanssa jakamassa tän taipaleen:
Mä tutustuin yhellä leirillä viime kesänä yhtee tosi hyvää tyyppii, joka kulki mun rinnalla ku mulla oli vaikeeta ja jakso auttaa ja kuunnella mua. Mulle tää kyseinen henkilö on ku isoveli, enkä ilman sitä olis selvinnykkää! Tää henkilö ei sitä itte tiiä, mut mulle hän on kuin esikuva, jollainen haluaisin olla. Yhtä ystävällinen ja ystäviään tukeva henkilö, jolla hymy herkäs! Kyseisen henkilön kanssa ollaan vielki yhteydessä, ja täytyy sanoo et tää henkilö on suoraan Jumalan lähettämä henkilö mun elämään. Ei oo ketää toista olemassa, kehen luotan niin paljon, kenestä välitän niin paljon. Tekisin mitä vaan että hänellä olisi hyvä olla! Raamatussakin on jae, joka sopii niin täydellisesti tähän henkilöön, ja se on sananlaskujen 17:17, uudessa käännöksessä käytetään ilmaisua: "Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä" Matti on sen tehnyt mulle! Matin rakkaus mua kohtaan ei ole pettänyt, ja hän on auttanut minua hädän hetkellä!
Toivon Matille ja kaikille teille lukijoille Jumalan siunausta ja kaikkee hyvää!
-Tino Svart 14.7.2010
