Yli kahdeksan kuukautta on kulunut siitä, kun vaimoni kanssa yhdessä sanoimme Jumalalle "vie meidät sinne, minne Sinä haluat". Olimme varmoja siitä, että Jumala haluaa viedä meidät uudelle paikalle. Tämän jälkeen meille on avautunut monia ovia. Toisaalta ovia on myös sulkeutunut. Eräskin prosessi kesti noin puoli vuotta ennen kuin saimme osoituksen, ettei tuosta ovesta ole hyvä kulkea. Tuon oven sulkeuduttua mietin, pitäisikö minua ahdistaa se, että en tiedä, minne seuraavaksi menemme ja mitä seuraavaksi elämässä teemme. En kuitenkaan ahdistunut siitä, että ovi suljetiin, sillä tiesin Jumalan vetäneen pisteen puoli vuotta kestäneelle prosessille.

Me elämme sellaisessa yhteiskunnassa, että elämämme pitää olla varmaa ja pitkälle suunniteltua. Jos näin ei ole, meidän ajatellaan olevan hukassa elämämme suunnan suhteen. Näin ei kuitenkaan minulle ja vaimolleni käynyt. Oikeastaan meidät valtasi syvä innostus siitä, että mitäköhän Jumalalla on varattuna meille ja mihin Jumala on viemässä meitä, kun kaikki ei mennytkään niin kuin itse olimme ajatelleet. Tiesin Jumalan vievän meitä jonnekin, sillä olimme sitä häneltä pyytäneet.

Nyt kun kahdeksan kuukautta on kulunut, olemme vieläkin tietämättömiä siitä, mihin Jumala on meitä viemässä. Uusia mahdollisuuksia, ovia, on toki avautunut edessämme. Vaikka emme edelleenkään ole tietoisia siitä, pystymmekö hyödyntämään nämä mahdollisuudet, tiedän kaikesta huolimatta vieläkin sen, että Jumala vie meidät kyllä sille paikalle, mille hän meidät haluaa. Minulla on yhä rauha asiasta.

Se täytyy kyllä myöntää, että epätietoisuus ärsyttää. Epätietoisuuden aiheuttama ärsyttävä olotila ei kuitenkaan merkitse sitä, ettenkö luottaisi Jumalan johdatuseen. Olen vain yksinkertaisesti väsynyt siihen, että koko ajan olemme vaimoni kanssa lähdössä jonnekin, mutta emme tiedä minne, koko ajan valmistaudumme johonkin, mutta emme tiedä mihin. Tällä hetkellä epätietoisuus myös rajoittaa joitakin arkipäivän suunnitelmia, sillä emme tiedä, mistä itsemme löydämme. Toisaalta juuri epätietoisuus myös innostaa - kaikki on mahdollista.

Haluan muistuttaa sinua siitä, että vaikka Jumalan johdatuksesta olisi varma ja Jumalan johdatuksesta tuntisi rauhaa, saa epätietoisuudesta ja sen muodostamista olosuhteista silti tuntea ärtymystä. Se ei ole epäluottamusta Jumalaa kohtaan. Voit olla varma, että kyllä Joosefia ärsytti hengata kaivon pohjalla tai kun hänen veljensä myivät hänet orjaksi. Kun Joosef kieltäytyi seksistä naimisissa olevan naisen kanssa, tuo nainen syytti häntä raiskauksesta ja hänet heitettiin vankilaan. Nuo olosuhteet varmasti ärsyttivät häntä. Näistä asioista huolimatta Joosef kulki sitä kohti, minkä Jumala oli hänelle ilmoittanut ja luotti, että Jumala johdattaa häntä.

Raamattu on täynnä tarinoita Jumalan johdatuksesta. Muista niitä lukiessasi, että nämä tarinat eivät aina sisällä pelkkiä onnistumisia. Luottamuksen Jumalaa kohtaa ja rauhan, mitä tarinoiden henkilöt kertovat tuntevansa, ei tarvitse poistua, vaikka sinua joskus ärsyttäisikin elämäntilanteesi. Vaimoni aina sanoo: "I should praise Him through my circumstance".