 |
Kohteena on ihminen, joka tahtoo samanaikaisesti elämäänsä kaksi hallitsevaa asiaa: kristinuskoa edustavan arvomaailman ja kyvyn elää kyseisen arvomaailman mukaan kultuurissa, joka heijastaa usein vastapuolta kristillisen arvomaailman rinnalla. Laitetaan nuo kaksi isoa, toistensa kanssa joskus ääripäätä olevaa asiaa, sulatusuuniin ja otetaan esille ihminen, joka toimii yhdistelmänä näiden kahden asian kanssa.
Onko tuo ihminen, jolle on annettu uusi elämä ja jonka synnit ovat anteeksiannetut, kaiken kestävä ja mestarillinen hoitamaan hänelle uskottuja tehtäviä? Onko tuo ihminen tehty titaanista, timanteista ja kullasta? Onko hän siis täydellinen heitettäväksi arjen keskelle? EI, heikkona hänet on sinne heitettävä! Kyse on vieläkin pienestä heikosta ihmisestä, jonka tunnemaailman käsittely on vajaata, joka ei älyllisesti omista tämän maailmankaikkeuden salaisuuksia, tyypistä, joka on edelleen altis kiusauksille ja joka kaatuu hänen tielleen tuleviin esteisiin. Ihminen on ikuisesti vajavainen, mutta ottaessaan armon uskon kautta elämäänsä hän on Kristukselle kelpaava.
Eikö Jumala ohjaakin omiaan, antaa iloisen ja turvallisen elämän, eikö Jumalan käsi olekin kaiken elävän organismin päällä? Jumalan käsi on tämän yhteiskunnan päällä niin paljon kuin me annamme sen olla, koska Jumalan Henki asuu ihmisessä ja Jumala toimii useimmiten ihmisen kautta. Kun Jumala loi ihmisen, hän antoi ihmiselle vastuun hoitaa maapallon asioita, ja kun ihminen lankesi syntiin Jumala sanoi, että tuon vastuun hoitaminen ei ollut enää helppoa, koska ihmisestä tuli taipuvainen pahoille asioille. Nämä asiat tuovat maapallon päälle epäjärjestystä.
Jumala ei tee koskaan väkivaltaa ihmiselle vaan väkivallan synnyttää aina ihminen itse. Jumala kyllä ohjaa ihmistä taspainoisempaan elämään, jos ihminen antaa siihen luvan. Mutta hän ei suoranaisesti muuta elämäämme turvalliseksi ja tee meidän elämästä tuosta vain tasapainoista. Ihmisen on tehtävä se itse yhdessä Jumalan kanssa. Uskovaisenkin ihmisen tulevaisuus riippuu siitä, kuinka paljon hän antaa Jumalan Sanan hallita sitä. Siksi ihminen ei voi omaa laiskuuttaan vierittää Jumalan niskoille. Herra antaa meille Raamatun kautta ohjeet, miten me voisimme saada elämästämme tämän syntisen maailman keskellä mahdollisimman toimivaa ja tasapainoista. Hän ei kuitenkaan ketään siihen pakota, sillä ihmiselle on annettu vapaatahto ja vapaasta tahdostaan hän joko kuuntelee tai ei kuuntele Jumalan ääntä. Sen mukaan hän myös tekee joko oikeita tai vääriä ratkaisuja.
Monet ihmiset ajattelevat, että uskoon tullut ihminen on heti omaksunut puhtaan, kristillisen arvomaailman ja moraalin. Todellisuudessa näiden alueiden muokkaantumiseen tarvitaan aikaa ja Jumalan läsnäolossa ajan viettämistä, sillä muutos tulee aina Jumalalta.
Joitakin vuosia sitten eräs nuori sanoi näin.
”Olen tullut noin kuukausi sitten uskoon. Minusta tuntuu niinkuin minun täytyisi olla jo sisäistänyt kaikki mitä uskovaiselta ihmiseltä odotetaan. Ihmiset puhuvat ja painostavat, että minun arvomaailmassani Jumalan täytyisi olla ykkösenä, sen jälkeen tulisi tulla muut asiat. Mutta kuinka minä yhtäkkiä voin sanoa, että Jumala on minun elämäni ykkösasia, jos se ei pidä paikkaansa. Vaikka minulla on halu, en minä silti voi yhtäkkiä muuttaa jo omaksumaani arvomaailmaa ja elämäni tärkeysjärjestystä, sillä parinkymmenen vuodenaikana ne ovat muodostaneet sen, kuka minä olen. Jos minä yrittäisin väkisin omaksua kyseisen arvomaailman ja tärkeysjärjestyksen elämääni, enkö minä silloin huijaisi vain itseäni ja olisi vaarassa hukkua kaikkeen suorittamiseen? ”
Seurakuntamme elävät usein unelmamaailmassa, joka sisältää vain täydellisen uskon omistavia ihmisiä. Jos jollakin ihmisellä olisi täydellinen uskonelämä, minkälainen se olisi? Minkälaisia piirteitä siitä tulisi heijastua? Tämä on hatara kysymys, johon Jeesukselle elävät ihmiset eivät usein halua tai eivät todellisuudessa osaa vastata, vaikka niin monet sitä tavoittelevat. Voimme heittää aina kuvitelmistamme isoja kliseisiä pointteja, jotka kertovat ehkä luonteenpiirteistä, tunne-elämän maailmasta tai jostakin sellaisesta asiasta, joka saisi tuon unelmakristityn näyttämään paikallaan seisovalta jääpatsaalta – patsaalta, josta näkyisi läpi, mutta mikä ei paljastaisi katsojalle mitään todellisuutta rakennusvaiheista ja sen muodostavan elementin, veden, luonnollisemmasta puolesta.
Minkälainen ainut täydellinen kristitty oli? Jeesus oli maailman luonnollisin ihminen – ihminen, joka paljasti itsestänsä todellisuuden, ja jos hän olisi ollut vajaa joltakin kohdin, hän olisi varmasti paljastanut myös heikkoutensa.
Kristinuskon kulmakivi on se, että meidän tulisi elää niin kuin Jeesus eli ja se on fakta. Totta on myös, että meidät on luotu Jumalan kuviksi. Kuitenkaan ”mitä Jeesus tekisi” -periaate ei ole aina kovin käytännöllinen, koska meillä on hyvin vähän tietoa siitä, kuinka Jeesus arjessa toimi, vaan ennemminkin hänen suorittamastaan missiosta. Mielestäni siis ei ole kaikessa hyvä verrata elämäämme Jeesuksen elämään, koska helposti sekoitamme ne asiat, mitä meidän ennen kaikkea tulisi hänen elämästään heijastaa. Paljon helpompi on lähestyä Jumalan mielenmukaista elämää vertaamalla omaa elämää siihen, miten hän kehotti meitä lakinsa kautta elämään. Uskon vakaasti hänenkin toimineen arjessa niin kuin hän kehotti meitä toimimaan, vaikka sitä ei Raamatusta suoraan sanotakaan.
Jos yrittäisimme joka asiassa toimia niin kuin Jeesus, liikkuisimme vaarallisilla vesillä, sillä Jeesus käytti jossakin asioissa auktoriteettia, johon vain hänellä oli Jumalan Poikana oikeus. Uskon, että me olemme Jumalan silmissä silloin hänelle mielenmukaisia kristittyjä, kun vietämme aikaa hänen kanssaan, tutkimme hänen Sanaa ja haluamme elää sen mukaisesti. Jumala näkee kaikki kritityt täydellisinä, joilla tahto elää Jumalan sanan mukaan. Se on oikeastaan ainut, mikä ratkaisee. Koko uskonelämämme riippuu siitä, miten annamme Pyhän Hengen ohjata elämäämme.
Jumala näkee kaikki uskovaiset samanlaisina, jotka ovat kuuliaisia sille, mitä Jumala on heidän henkilökohtaiselle elämälleen Raamatun pohjalta puhunut ja opettanut. Sillä ei ole väliä, kuinka paljon olet hengellisesti kasvanut siihen, kuinka ”hyvä uskovainen olet”, koska kukaan ei voi kasvaa enempää kuin Jumala kasvattaa ja kukaan ei voi kehuskella sillä, kuinka on kasvanut ja kuinka hyvin tuntee Jumalaa, sillä kaikki on tapahtunut ainoastaan Jumalan armosta. Oikeastaan ainut, mitä ihminen voi tehdä kasvaakseen on rukoilla, lukea Raamattua, käydä seurakunnan kokouksissa ja olemalla uskollinen Jumalan Sanalle. Muuta ihminen ei voi tehdä kasvaakseen.
Jos sanoisimme, että on olemassa niin sanottuja ”hyviä uskovaisia” käsittelisimme aihetta uskonnollisuus, sillä kukaan uskovainen ei voi olla hyvä ja näin sanoi itse Jumalan poika. Se ei siis tee minusta yhtään parempaa uskovaista, vaikka pystyisin vältellä synnin tekemistä, se ei tee minusta parempaa uskovaista, kuinka usein luen Raamattua, kuinka usein käyn kirkossa, kuinka usein rukoilen tai se, millaisia tekoja teen Jumalalle. Minkään näiden asioiden noudattaminen ei tee sinusta tai minusta parempaa uskovaista, ne eivät tee meistä kunnioitettavia kristittyjä. Jeesus sanoi ristillä, ”Se on täytetty”. Kaikki meidän synnit on siis kannettu ristillä, juuri ristillä Jeesus rakensi sinun ja hänen välille sillan. Sinun ei tarvitse teoillasi yrittää rakentaa enää tuota siltaa, sillä Jeesuksen hyväksyntä ei ole ostettavissa. Tuo silta, mikä sinun ja Herran välillä on, on se, että armon kautta hän minun vajavaisuuteni hyväksyy. Vaikka kasvammekin kristittyinä, Jumala ei rakasta meitä yhtään sen enempää, emmekä ole muita uskovaisia tai Jeesuksen kieltäjiä ihmisenä yhtään sen parempia. Sen sijaan se tekee meidän elämästämme tasapainoisempaa, toimivampaa ja yhteiskuntaa siunaavampaa. Lisäksi se tuo meille itsellemme rauhaa ja hyvää omatuntoa ja mikä parasta, opimme tuntemaan Vapahtajaamme.
Ylpeydestä lähtöisin oleva moraalioppi ei tuo yhteikunnalle siunausta, vaan tekee tyhjäksi Jumalan armon ja on osa valhetta.
