Entinen Ylen toimitusjohtaja ja nykyinen SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner kertoi Espoon seurakuntasanomien haastattelussa näkemyksiään johtajuudesta viime helmikuussa. Jungner väitti: "Jos etsitään maailman moderneinta johtajaa, niin Jeesus oli sellainen. Hän toimi 2000 vuotta sitten ja se vaikuttaa edelleen miljoonien ihmisten elämään." Hänellä oli visio, karisma ja intohimo. Jeesus on siis modernin johtajuuden esikuva Jungnerille. Tietämättään tai tietoisesti myös jokaisella meistä on ollut elämässä paljon esikuvia ja ihmisiä, joiden kaltaiseksi olemme halunneet tulla. Lapsena halusin olla kuin isä, voimakas ja maailman kuningas. "Murkkuna" tajusin, että isä ei olekaan se kaikista vahvin ja halusin olla jokin urheilusankari tai "rockstara". Nuorena lopulta tajusin, että eipä näillä minun lahjoillani ihan "staraksi" taideta päästä ja jäljelle jäi vain unelma hyvästä urasta ja pienestä määrästä vaikutusvaltaa.

Itse olen valinnut paljon esikuvia itselleni. En niinkään valitse yhtä, koska en halua tulla keneksikään toiseksi. Vaan monta, joista kaikista etsin tiettyjä puolia, mitä haluaisin nähdä omassa elämässäni. Loppujen lopuksihan olen oma itseni ja siinä on kaikkein paras tulevaisuus. Mielestäni hyvä esikuva on myös sellainen, joka ei ole kaikessa täydellinen. Hyvästä esikuvasta löytyy heikkouksia, joihin voi samaistua aina tarpeen tullen. Monien sankareiden ja voittajien elämässä on aina ollut taisteluja ja uhrauksia, joiden kautta tavoitteet on saavutettu. Joku on jossain sanonut: "yhden onnistumisen takana on ollut lukematon määrä epäonnistumisia". Itselläni on esikuvina jopa poliitikkoja ja sitä kautta varmaan muutama ateistikin. Tällä haluan sanoa sen, että en omista heidän kanssaan samaa arvomaailmaa tai mielipiteitä, vaan mieluummin haluan samaistua siihen intohimoon ja uhrauksiin, mitä he ovat valmiita tekemään ideologiansa tähden.

Hepr. 13:7
"Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne."

Heprealaiskirjeen kirjoittaja on luultavasti puhunut tässä kohtaan apostoleista Jeesuksen opetuslapsista ja muista seurakunnan johtajista. Kirjoittaja kehottaa muistelemaan heidän vaellustaan. Jeesuksen opetuslasten vaellus sisälsi paljon erilaisia vaiheita ja elämäntilanteita. Siellä oli hienoja hetkiä Jeesuksen seurassa, seikkailuja ympäri Galileaa, ihmeiden näkemistä, mutta myös Jeesuksen kieltämistä, kohdattua vainoa, sekä marttyyrikuoleman. Heprealaiskirje oli alun perin tarkoitettu uskoon tulleille juutalaisille, jotka kohtasivat nyt vainoa veljiensä puolelta. Paluu alkuperäiseen juutalaiseen uskoon ilman Jeesusta oli varmasti houkutteleva tarjous koettelemusten jatkuessa ja kasvaessa yhä pahemmaksi. Kirjoittaja halusi rohkaista lukijoitaan muistuttamalla heitä heidän johtajistaan, jotka kestivät ja saivat palkinnon.

Mikael Jungnerille Jeesus on esikuva johtajuudesta. Jungner ilmoittaa myös riemuitsevansa omista epäonnistumisistaan. Hienoa! Minullekin Jeesus on esikuva johtajuudesta. Mutta Jeesus oli paljon muutakin kuin johtaja. Jeesus antoi meille esikuvan myös koko elämästä. Jeesus eli täydellisen elämän ihmisenä. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi matkia Jeesusta tai olla Jeesus. Mutta Jeesuksen elämäntavat antavat meille hyvän mallin, joista kannattaa ottaa oppia ja seurata. Vaikka Jeesus on täysin Jumala, niin Jeesus on myös täysin ihminen. Jeesus kärsi elämässään kiusauksia, vainoa, nälkää, väsymystä, hylkäyksen tunteen ja paljon muutakin. Mutta nämä olivat vain uhrauksia sen rinnalla, että hän oli radikaali suunnannäyttäjä ja uskalsi rohkeasti elää omaa kutsuaan ja arvojaan todeksi ympäristönkin vastustuksesta huolimatta. Siinäpä vasta esikuva. Hyvä Jungner! olet oikeassa!

-Paavo