Tässä viikonloppuna palasin kaverin kanssa Keuruulta Joensuuhun. Viikonlopun leiri teltassa yöpymisineen oli verottanut kummankin voimia runsaasti, ja matkasuunnitelmamme oli lähinnä nukkua junassa mahdollisimman paljon. Saimme Isosta Kirjasta kyydin asemalle tuttavaperheeltäni, mutta asemalla odottikin yllätys. Juna ei lähtenytkään 17.26, vaan vasta 18.38. Onneksi ystäväni kutsuivat meidät luokseen kylään ja tarjosivat meille vielä ruuankin, sillä emme olleet lounaan jälkeen mitään syöneet. Vietimme siis mukavan tunnin lasten kanssa touhuten ja kuulumisia kolmikielisesti vaihtaen.

Uusi yritys, ja pääsimme junaan. Lippujahan ei Keuruulta pysty ostamaan kuin junasta, ja kaverini jännitti käteisen riittämistä. Konduktöörin tullessa kohdalle hän rukoili, ja kuinka ollakaan, hänellä oli lompakossaan sentilleen oikea summa junalippuun. Samaisessa paikallisjunassa koimme seuraavan johdatuksen: Junan vessassa ei tullut vettä käsienpesuun, joten kaverini toi mukanaan paperia ja ehdotti, että kaataisin vesipullosta hänelle vettä. Siihen totesin, että olin kentällä leirin jälkiä siivotessani poiminut taskuuni pullon käsidesiä, joten käsien puhdistamiseen oli helpompikin keino kuin vaunussa vedellä läträäminen.

Jyväskylässä vaihdoimme Pendolinoon, ja aikaa oli juuri sopivasti käydä lunastamassa paikkaliput asemalta. Uusille paikoille istuttuamme kaivoin vesipulloni esiin - ja kaadoin siitä saman tien reilusti päälleni ja penkille. Näin kaverin taskussa edelleen ollut paperimytty tuli hyötykäyttöön. Lähtiessä mietin, että olisipa kätevää sitoa irtonaisina kantamani makuupussi ja -alusta yhteen. En ihan kerinnyt lausua ajatustani ääneen, kun muistin, että käsidesin lisäksi olin siivonnut kentältä taskuihin juurikin köydenpätkiä. Sekin asia tuli ratkaistuksi.
Viimeinen yhteys Pieksämäeltä Joensuuhun oli kummankin eniten odottama, sillä se oli ainoa vähän pidempi matka, jonka aikana olimme suunnitelleet nukkuvamme. Lähtö viivästyi puolisen tuntia, kun odottelimme toista junaa, mutta se ei ollut ongelma, sillä pääsimme kuitenkin istumaan. Nälkäkään ei päässyt yllättämään, olimmehan väärän ajan vuoksi saaneet ruuan jo ystävieni luona. Valitsimme tarkoituksellisesti kauimmaisen vaunun, sillä jo Pendolino oli ollut täynnä erityisen Tampereelta palaavia anime-intoilijoita. Jostain syystä neljä teiniä päätti tulla lähes tyhjässä vaunussa juuri meidän eteemme, ja vaihdoimme epätoivoisia katseita - nythän meidän piti päästä nukkumaan. Junan lähdettyä liikkeelle väsähtivät conilaiset kuitenkin hyvin nopeasti, eikä hervotonta kikattelua ja viikonlopun päivittelyä kestänyt kovin kauaa. Kaikki saimme nukuttua, ja kotiin päästiin vielä saman vuorokauden puolella.

Jälkikäteen saatoimme vain ihmetellä ja ihastella, miten tarkasti Jumala oli kaiken suunnitellut. Nekin asiat, joita olin laittanut "roskina" taskuuni tulivat käyttöön - Jumalalle mikään ei ole turhaa tai sattumaa. Kun matkasuunnitelman tekijä on täydellinen Jumala, on turvallista ja mukavaa matkustaa.