Helteinen kesä on (onneksi!) hieman viilentymässä, ja freelance kääntäjä pääsee hihkumaan onnesta, kun työnteko taas sujuu. On siinä helteessä ollut paljon hyvääkin, nimittäin aktiolaisten oli oikein mukava tallustella ympäri Joensuuta Ilosaarirockin aikaan juttelemassa ihmisten kanssa. Myös Teebussilla riitti asiakkaita.
Itse osallistuin aktioon työkiireiden vuoksi vain lauantai-iltana, mutta se oli erittäine hyvä kokemus. Ilta sujui ilman vaikeuksia, ja kaikki keskustelut olivat antoisia, ne tuntuivat etukäteen valmistelluilta. Koko aktiossa näkyi, että siihen oltiin valmistauduttu kunnolla. Aktiolaiset rukoilivat kunnolla ennen lähtöä, ja lisäksi oli monia esirukoilijoita, jotka eivät itse lähteneet "kentälle". Tiedän, että tämä vaikutti koko aktion ajan, ja se näkyi lopputuloksessa. Valmistautumisella on merkitystä.
Tämä näkyi myös konffassa, jossa lauantaiaamun lastenkokous oli Joensuun vastuulla. Kesän kiireiden vuoksi emme olleet päässeet kertaakaan harjoittelemaan niin, että kaikki olisivat paikalla, joten pidimme perjantai-iltana harjoitukset lastenteltassa. Ihmiset olivat kuitenkin väsyneitä, uusi paikka aiheutti hämmennystä sisääntuloissa ja liikkumisessa ja muutenkin vuorosanat unohtuivat itse kultakin. Väsymys ja turhautuminen johtivat sitten kiristyneeseen ilmapiiriin. Harjoitukset olivat täydellinen fiasko. Miksi? Uskon, että emme yksinkertaisesti valmistautuneet harjoituksiin kunnolla. Ennen harjoitusten alkamista rukoilimme kyllä yhdessä, mutta myöhäisen ajankohdan ja "kiireen" vuoksi se oli kovin lyhyt, muodollinen rukous. Olimme siis liikkeellä enempi vähempi omilla voimillamme.
Hengellinen työ on kuitenkin taistelua. Taistelemme henkivaltoja vastaan. Jos siis lähdemme tällaiseen taisteluun valmistautumatta, se on vastaavaa kuin jos pieni joukko sotilaita lähtisi hyökkäämään suurta armeijaa vastaan varustautuneena sandaalein, ruostunein miekoin, puukepein ja vailla kypärää tai panssaria. Tietäähän sen, miten siinä käy. Ei sotaan voi lähteä laulaen, ilman kunnon varusteita.
Koska emme taistele maallisia sotilaita, vaan henkivaltoja vastaan, myös sotavarustus on hengellinen. Varmasti kaikille tutussa Galatalaiskirjeen kohdassa luetellaan meidän sotavarustuksemme. Meidän täytyy pitää huolta varusteistamme, niin että hengen miekka on terävä ja uskon kilpi vahva. Sen vuoksi rukous ja omasta uskonelämästään huolehtiminen ovat äärimmäisen tärkeitä - niistä riippuvat elämä ja kuolema!
Emme myöskään taistele omissa nimissämme, vaan Jumalan sotilaina. Jumala on Voittaja, ja Hänen puolellaan emme voi hävitä. Tappioita tulee, jos lähdemme taistelemaan omin nokkinemme. Kun israelilaiset kieltäytyivät lähtemästä Kanaanin maahan ja Jumala rankaisi heitä määräten heidät vaeltamaan 40 vuotta erämaassa, tulivat jotkut katumapäälle ja sanoivat olevansa sittenkin valmiita taistelemaan. Niinpä he Mooseksen varoittelusta huolimatta hyökkäsivät amalekilaisia ja kanaanilaisia vastaan Horman lähellä. Koska Jumala oli kieltänyt heitä tekemästä niin, ei Jumala tietenkään ollut isralilaisten kanssa. Niinpä he hävisivät kyseisen taistelun aivan täysin. 40 vuotta myöhemmin Jumala käski Israelia hyökkäämään Kanaanin maahan, ja he voittivat kaikki vihollisensa. Eli meidän täytyy varmistaa, että teemme Jumalan tahdon mukaisesti taistellessamme. Ilman Jumalaa me häviämme varmasti.
Perjantai-illan näytelmäharjoitukset jättivät pahan maun suuhun, mutta yhdessä erään toisen tytön kanssa päätimme rukoilla illalla aamun puolesta. Me huomasimme virheemme siinä, miten huonosti olimme valmistautuneet harjoituksiin. Ja tietäähän sen, että missä Jumalan Sanaa julistetaan, siellä Vihollinenkin on läsnä yrittäen estää julistamisen. Jokainen lapsi on niin arvokas. Rukoilimme siis illalla kahdestaan tulevan päivän puolesta. Aamulla väki kokoontui telttaan harjoittelemaan vielä viimeisen kerran. Yön lepokin auttoi varmasti asiaa, mutta ennen kuin varsinaisesti aloitimme mitään, kokoonnuimme kaikki yhdessä rukoilemaan. Emme kiirehtineet rukouksesta pois, vaan vietimme kunnolla aikaa Herran edessä. Sen jälkeen harjoitukset sujuivat ilman ongelmia, ja itse lastenkokouskin meni hyvin - muutama lapsi jopa tuli eteen rukoiltavaksi!
Niin suuri merkitys on sillä, että valmistaudumme taisteluihin, niin pieniin kuin suuriin. Meidän täytyy pitää sotavarustuksemme kunnossa, että voimme lyödä viholliset. Lisäksi meidän tulee rukoilla Jumalaa olemaan läsnä, sillä ilman Häntä emmem mitenkään voi pärjätä. Aina ei ole helppoa viettää pitkiä aikoja rukoillen, mutta sitäkin on hyvä harjoitella. Sillä on myös suuri merkitys, että tulemme rukoilemaan yhdessä. Yhdessä on myös helpompi viipyä rukouksessa.
Pidetään siis kaikki hyvää huolta varusteistamme!
