On aikoja, kun ihmiset juoksevat paikasta toiseen ja aikoja, kun kukaan ei jaksa juosta minnekään. Tähän meidän tulisi löytää tasapaino, kuten Gordon MacDonald kirjoittaa kirjassaan Tasapaino yksityiseen maailmaasi. Taistelukentät meidän sisimmässä saa väsymyksen kukoistamaan. Liian usein teemme kaikkea muuta, kuin sitä mitä meidän pitäisi tehdä. Pysähdymmekö koskaan hiljentymään ja miettimään, missä olen, mistä tulen, minne olen menossa. Tai kysymyksiä, kuka olen, teenkö asioita, joita minun pitääkin tehdä, olenko siellä missä Jumala tahtoo minun olevan jne. Usein meidät pysäyttää vasta jokin ongelma tai ahdistus. Silloin juoksemme Jumalan luokse ja itkemme apua.

Oswald Chambers kirjoittaa meille kirjassaan My utmost for His highest näin: ”Meidän tavanomaiset kykymme eivät koskaan palvo Jumalaa, ellei Jumalan Poika pääse muuttamaan niitä. Meidän täytyy varmistua siitä, että meidän lihamme on täydellisesti nöyrtynyt Hänelle, että Hän voi tehdä työtään meissä, hetki hetkeltä.” Voimme siis odottaa, että ellemme hiljenny ja nöyrry Jeesuksen eteen, niin meidän lihamme ei tule sitä koskaan tekemään. Hiljaisuudessa, Jeesuksen edessä rukouksessa, siellä ylistyselämä alkaa. Meidän maailman juoksuttama ihminen ei itsestään ylistä Jumalaa, meidän täytyy hiljentyä Jumalan eteen ja aloittaa sieltä. Jumala odottaa meitä, Hän tulee aina olemaan siellä salaisessa paikassa, jonne Hän toivoo meitä paljon useammin. Jeesus itse kehottaa meitä menemään sisälle huoneeseemme ja sulkemaan oven ja rukoilemaan, Matteus. 6:6. Näissä hetkissä suljemme pois kaikki ulkoapäin tulevat häiriötekijät ja astumme sisälle sisimpäämme ja alamme laittamaan asioita Jeesuksen kanssa järjestykseen. 

Siellä sisäisessä maailmassa, Jeesuksen kanssa hiljaisuudessa, uskon, että Psalmin kirjoittajan sanat voivat alkaa kasvaa hedelmää, jos annamme sille tilaa. Psalmin kirjoittaja riemusta ratkenneena ylistää, jopa karehdittavan iloisena ja vapaana näin:

”Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa. Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri. Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” Ps. 150

Jokainen Jeesukseen uskova on menossa tätä kohti. Kysymys on enemmänkin tänä päivänä siitä, annammeko sen valloittaa meidän sisimpämme jo nyt, jo tänään. Vai mitä odotamme?