Elämme nopeeta elämää nykyisin. Kaikki tapahtuu reaaliajassa: Meen syömään kaverin kaa ja samalla ku syömme se napsii kuvan. Siitä kuluu alle vartti ni toinen ystävä soittaa ja kysyy: ”Miltä kana maistuu?” - Hän on jo nähnyt kaverini ottaman kuvan Facebookista.

Tällainen elämänrytmi tietenkin vaikuttaa kaikella tavalla meidän elämäämme ja työhömme. Kaikki pitäisi tapahtua nopsasti…

 Mun näky on pystyttää nuorisokahvila Bangkokin nuorisokehtoon ydinkeskustassa. Olen ollut tällä asialla aktiivisesti yli pari vuotta ja “alkuviivalla” jo reilun vuoden. Vielä ei näy kahvilan kylttiä missään kadun reunalla, eikä koko paikkaa ole vielä edes olemassa. Yksityiskohtiin menemättä voin todeta, että on ollut joitakin haasteita, jotka ovat tehneet tästä prosessista pidemmän kuin alussa suunnittelin.  Haluaisin, että kahvila aukeaisi nyt ja haluaisin aterian ”super size” kokona. Tapaan melkein päivittäin kohderyhmään kuuluvia nuoria, jotka kysyvät, että milloinka oikein avaan sen kahvilan! Näen tarpeen ja haluaisin nähdä tämän työkalun lähtevän jo liikkeelle, että voisin sen kautta paremmin saavuttaa ihmisiä. Taustatyötä ja valmisteluja olen tietenkin tehnyt koko ajan, ettei voi sanoa et aika olisi mennyt odotellessa, mutta silti puuttuu toistaiseksi se konkreettinen paikka. Tämä kaikki hitaus on aiheuttanut paljon sisäistä frustraatiota ja huomaan, kuinka lähellä joinakin päivinä vaanivat kiukkuisuus ja rasitus! Siis minunkin rasitus-kynnykseni on ylittynyt, vaikken olekaan niitä ihmisiä, joka juoksevat paikasta toiseen tukka putkella, hikipinkoilee ja rasittuu hitaudesta. 

Jumalan aikataulu ei mielistele meitä eikä meidän suunnitelmia ja aikatauluja. Se on kuitenkin täydellinen ja Hän toivoo, että me luotamme Häneen.

 Eli mäkkärinopeuden voi unohtaa silloin kun on kyse Jumalan ajoista. Ei niin, ettei Hän ikinä toimisi nopeasti , mutta emme kuitenkaan saisi ajatella Jumalan suunnitelmia ja niiden toteutumista samalla tavalla kuin että olisimme kaupungilla ja haluaisimme jotain nopeaa purtavaa pikkunälkään.