Yli 30 vuotta sitten New Yorkin kadulla hassu valkoinen mies käveli ilman kenkiä.

Miksi? – Se just on tän bloggaukseni pääpohdinta.

Kristittyinä meitä pyydetään antamaan sekä varoja että aikaa. Varoja muun muassa seurakunnan ylläpitämiskuluihin, erilaisiin kampanjoihin, apua tarvitseville jne. Aikaa samalla tavalla seurakuntatoiminnan ylläpitämiseen, kokouksiin, soluihin ja vaikka minne.

Lähetit joskus mielletään sellaisiksi, jotka ovat “uhranneet elämänsä” kokonaan Jumalan käyttöön ja ovat ikään kuin sitä joka päivä, tunti ja hetki lähetyskentällä. Todellisuus on kuitenkin erilainen. Tottakai munkin on täytynyt luopua joistakin elämän asioista sen tähden, että päätin lähteä Thaimaahan (tosin mulle tuli joitakin etuuksiakin…loputon lämpö ja aurinkoJ), mutta täälläkin mä itse päätän päivästä toiseen paljonko annan aikaani taikka varojani muiden hyväksi ja paljonko pidätän itselläni. Voin periaatteessa täyttää pakolliset vaatimukset ilman omakohtaista kauheeta luopumista ja jakaa vaikka seurakunnastani lähetetyt pyhäkoululaisten keräämät rahat (keräsivät melkein tonnin) täällä tarvitseville, mutta tuntuuko sellainen antaminen mun elämässä? Ja vielä tärkeämpi kysymys: merkkaako se vielä paljoa kenellekään?

Mua puhutteli yksi lause, jonka luin taululta ollessani yliopistolla johtajuusleirillä:

“Kun vatsasi on täynnä ja annat jollekin leipää niin ei se paljoakaan merkkaa.

 Jos olet taas nälkäinen ja silti päätät jakaa evääsi toisen kanssa niin sillä                                       

 on paljon vaikutusta!”

New Yorkin kadulla oleva paljasjalkainen mies oli David Wilkerson. Hän käveli ilman kenkiä, koska oli juuri antanut ainoan parinsa jengiläiselle, jolta puuttui kengät.

Kun jengiläinen (Nicky Cruz) tuli uskoon, hän kertoi, että se mikä häneen vaikutti ei ollut niinkään se, että David antoi hänelle kengät vaan se, että seuraavan kerran kun hän näki Davidin kävelevän alueella niin hän oli yhä ilman kenkiä!

Antaminen tuntuu jopa jalkapohjissa..

Kristittyinä meidät on haastettu olemaan niitä, jotka ovat valmiina antamaan ei vaan paljosta vaan myös vähästä. Ei ole kysymys summista vaan asenteesta!