Globalisaatio on vahvistunut entisestään. Sen myötä kynnys matkustamiseen on madaltunut. TV:stä näemme sarjoja kuten MADVENTURES, jotka suorastaan innostavat meitä kokemaan uusia kulttuureja ja fiilistelemään eri maisemissa. Mutta onko tämä sitä mitä lähetystyö on?

Matkailu ja lähetystyö eivät ole sama asia. Matkailussa lähdetään johonkin kohteeseen loma mielessä. Siellä voidaan nähdä eri kansallisuuksia ja tapoja toimia, mutta monesti huomiot tapahtuvat postikorttimaisesti ikkunan läpi samalla kun syödään Big Mac:iä mäkkärissä. Ja sitten välillä maastoudutaan keräämään hienoja elämyksiä. Haluamme nähdä erilaisuutta, mutta turvallisessa kehyksessä ja omien valintojemme mukaisesti. Emme halua liikaa uhata mukavuusvyöhykettämme. Ja siihen meillä onkin täysi oikeus silloin kun on kyse lomailusta.

Lähetystyön arki on kuitenkin jotain muuta kuin elämysten hankintaa ja hienoja Facebookin päivityksiä. On kyse siitä, että on astunut uuteen maailmaan ja sitoutunut elämään ja työskentelemään niissä olosuhteissa. Käytännön arki on erilaisten boksien yhteensovittamista.

Oma boksien yhteensovittamiseni tapahtuu Thaimaassa: Thailaisten boksi on loppusumma kulttuurista, kokemuksista, osaamisesta ja tiedon määrästä. Kun mä lähden työskentelemään heidän kanssaan, niin mä tuon oman boksini mukanani. Tämä boksi on luonnostaan erilainen, koska mun kulttuuri, kokemukset, osaamiset ja tiedon määrä ovat erilaisia kuin heidän. Kun sitten mä ja thailainen teemme yhteistyötä, meidän boksien välille syntyy dialogi. Tämä ei ole mikään helppo prosessi eikä aina edes mielekäs, mutta kun meillä molemmilla on halua ymmärtää toistemme bokseja, niin lopputulos on hieno: syntyy molemmille osapuolille laajempi katselukanta ja parempi lopputulos.

Omissa kokemuksissani olen huomannut, että yhteistyö thailaisten kanssa on saanut mussa aikaan sen, että ihmiskeskeisyyteni on vahvistunut ja se näkyy kaikessa suhtautumisessani elämään ja työhön. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että thaikulttuuri on luonnostaan hyvin ihmiskeskeinen positiivisella tavalla. Mä taas olen vaikuttanut mun kanssa työskenteleviin thailaisiin antamalla heille uutta näkökulmaa nuoriin ja heidän mahdollisuuksiinsa. Se on ollut tarpeellista, koska toisinaan Thaimaassa ollaan hyvin aikuiskeskeisiä eikä nuoriso saa aina tarvittavaa huomiota.

Oma boksini on siis sekä mun vahvuuteni että myös heikkouteni. Lähetystyössä kohtaa kulttuurin erilaisuutta joka päivä monessa muodossa valitsipa sitä sitten itse tai ei. Boksi siis elää jatkuvassa muutosprosessissa. Mä muutun ihmisenä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että musta tulisi täysin thailainen taikka thailaisesta tulisi täysin henrymäinen. Pikemminkin kyse on siitä, että kumpikin osapuoli tulee selkeämmin tietoiseksi omasta boksistaan ja lopulta syntyy kolmas boksi, joka on niitä kahta alkuperäistä boksia parempi.